Hyvää Joulua !

Enää 10 päivää jouluun on... niin se joulunaika jälleen saapuu ja itsensä löytää ihmettelemästä miten nopeasti tämä vuosi onkin mennyt. Joulun tulemisen varmin merkki on tontut, joita Eläinten Vanhainkodin pihamaalla ei voi olla huomaamatta. Kun ilta hämärtää, lähtevät tontut liikkeelle lyhtyineen tarkistamaan onko taloissa kilttejä lapsia. Olin huomaavinani kyllä lahjapaketit myös Timoteille ja Xavierille, vaikka suoritus kiltteydessä ei nyt aivan tyylipuhdas ole ollutkaan !

Vuoden lähestyessä loppuaan ja joulunajan saapuessa on hyvää aikaa rauhoittua ja muistella myös jo edeltä poistuneita ystäviämme joiden uskon takuuvarmasti seuraavan joulun viettoamme pilvien reunalta. Täällä ollaan ja vielä tapaamme, kuomat !















Lämmin vilpitön Kiitos jokaiselle eläinten vanhainkodin toimintaa tukeneelle ja rauhallista joulunaikaa sekä onnellista uutta vuotta !

Loppukesän kootut

Syysterveisiä Eläinten Vanhainkodista. Eläinmäärämme on pienentynyt huomattavasti; vuohistamme Ruu & Nelli asustavat uudessa kodissa, kuten myös lauma lampaita jossa myös pässeistä Juuso sekä Lumi. Pupuistamme myös moni on löytänyt uuden kodin.

Surullisena uutisena belgianjättimme Nami nukkui pois 3. 10. lauantai-iltana. Niin sitä ikää vain asukeille karttuu ja jokaisella on oma aikansa täällä. Eläinmäärä on työntekijän näkökannalta kuitenkin nyt järkevällä tasolla vaikka jokaista tulee ikävä :'-)

Syksy on jo pitkällä mutta syyspäiviin mahtuu myös lämmittävää auringonpaistetta josta ankat tykkäävät nauttia rauhallisen välimatkan päässä tallin ovelta














Nyt kun maastossa on yhä vähemmän vihreää syötävää, lampaat tapaavat tuttuun tapaan parveilla tallin ovella kokeillen aina välillä onneaan. Josko sitä jossain välissä pääsisi livahtamaan sisään ja jos oikein onni potkaisisi, löytämään vaikka herkkupalan jos toisenkin. Mummoillamme on tapana hämätä etenkin kokemattomia vanhan rouvan hitaalla askennalla, mutta jos pahanteosta satutaan yllättämään niin kyllä sitä ripeyttäkin plakkarista löytyy ! Aina välillä on mukava hellästi puskea ystävää ja muistuttaa että kyllä ystävyys vaan on elämän suola :-)














Lutku pörrää ihmeenkin pirteänä ihan omin nokkinensa pitkin pihamaata kun yleensä tapaa pitää seuraa joko ankoille tai kanoille. Nokista puheenollen, kukaan ei ole arvannut vanhanherran nokkaa käsikonstein lyhentää vaan Lutkulle on annettu kauraa tallin betonialustalle josko saisi sitä kulutettua ruokaillessaan. Taitaa herra tykätä tuosta liiaksi ja komiahan se on ku mikä !














Vaikka kukaan ei riemusta kiljuen otakaan koleita syyspäiviä vastaan Xavierille ne tuovat mukanaan helpotusta kun kiusana ei enää ole kaikenmaailman pikkupörriäisiä. Vielä syyskuussa aasi joutui vähän väliä tekemään varikkopysähdyksiä joissa odotti käsittely karkoitteella sekä tervalla. Hassua oli huomata miten Xavier rauhoittui jo karkoitepullon nähdessään :-)




















Viime aikoina Xavieria on vaivannut puolivaikea läheisriippuvuus; jos hevoset ja vielä Nolli-ponikin katoavat näkyvistä, alkaa piakkoin yhyremmoonen huuto ja elämä. Terapiapuolen ratkaisuista Xavier kieltäytyy jyrkästi joten Nollia on sitten huudeltava ja houkuteltava lähistölle, tuo mokama kun saa olla vapaana mutta Xavier ei, niin johan aasi rauhoittuu.

Loppukevennyksenä pari tunnelmapalaa Timotein synttäribileistä, niitä juhlittiin oikein kakun kera ! Millään ei malttaisi odottaa että tuo renkipoika laittaisi jalkaa toisen eteen ja toisi sen kaakun tänne














Kokemuksella herran ilmeestä huomaa että "tuo valokuvaaja ei muuten sitten mun synttärikaakkuun satu"














Eläinten Vanhainkodilla oli kesän kuluessa myös onni saada työavuksemme ympäristökasvattaja Sara Oja, kiitokset rupeamasta hänelle. Saran kuvia kesän ajalta täällä. Kiitokset myös Pauliinalla hengen vangitsevista valokuvista sekä kaikille kävijöille !

Extra Terrestial

Eläinten Vanhainkodista on artikkeli ET-lehden tuoreimmassa numerossa (13/2009). Kannattaa vilkaista vaikkapa kauppareissulla !

Olemme sulkeneet ovemme tältä kesältä, kiitoksia kaikille jotka ovat käyneet eläinvanhuksia tervehtimässä :-)

Silkkaa Juhlaa

Viime aikojen sadepäivistä huolimatta loppukesä on ollut eläinvanhuksille silkkaa juhlaa. Olemme ottaneet tavaksi aamuisin ennen ovien avaamista yleisölle ulkoiluttaa aitauksissa olevia eläimiä, täydellisessä vapaudessa. Vuohien ulkoiluhetkessä on lähes poikkeuksetta kädet täynnä töitä, kukkaistutukset, omenapuut sun muut saavat takuulla kyytiä !







































Pässien vahtiminen on myös oma taitolajinsa, Juuso ja Lumi tapaavat "erehtyä" joskus kylätielle...














...josta Timotei on jo löytänyt uuden vastuksen; naapurin punainen Lada voi tulla vastaan ja sille tietenkin muristaan ja otetaan puskemisvalmius!




















Ihmeen sopuisasti pässit kuitenkin vapaana olevat ja kiltisti takaisin aitaukseen palaavat ennenkuin yleisö saapuu markille, noh - ruuan perässä tietenkin














Xavier seuraa ulkoilutustoimitusta joka päivä omasta aitauksestaan aina yhtä tarkkana, koska jossain välissä tulee vuoro kävelytykselle (aina välillä mennään "omin luvin" jos aitaus tuntuu vähänkään antavan periksi jostain kohtaa)




















Kaiken-nähnyt-Nolli on ollut hyvässä kunnossa läpi kesän, 32 vuoden iästään huolimatta




















Kuten myös tämä vanhaherra, joka tosin on pyrkinyt pysymään omissa oloissa ihmispaljouden vallatessa pihamaan














Porttien sulkeutuessa illalla kelpaa lammaslauman makoilla varjossa ja märehtiä;




















vanhat rouvat Lumikki (yllä) ja Saara (alla) antavat tässä näytteitä märehtimistaidoistaan














Toivotaan yhtä fantastista loppukesää ja hyviä ilmoja !

Helteiden jälkeen

Kylläpä on helpottavaa helteiden jälkeen vähän viileämmät kelit, niin eläimille kuin ihmisillekin.

Eläinten Vanhainkodissa on selvitty ensimmäisistä aukioloviikoista ilman jättikommelluksia. Omasta näkökulmastani on aina yhtä riemastuttavaa seurata lammaslaumaa joka menee puolijuoksua leipäpussein varautuneita vieraita vastaan ja lähes poikkeuksetta röyhkeästi ryöväävät tuliaiset käsistä. Eli ihmisiä ei meillä enää jännitetä !

Tänä kesänä eniten työtä ovat aiheuttaneet puput, jotka ovat oppineet hyppimään metrisen aitauksen yli ja karkailureissujen tuomisina on monesti tullut perheenlisäystä. Tämän lisäksi kotikolojen tietämille on kaivettu hillittömiä tunneleita ja belgianjätti Nami kaivoi itselleen kokonaisen kellarikerroksen, millä on jo vuosikausia uhkaillut. Moni onnekas pupu on kuitenkin saanut jo uuden kodin ja näinä päivinä pupuaitauksen uudelleenrakennus on loppusuoralla, joten jokohan he nyt viimein pysyisivät kiltisti omissa asumuksissaan...

Jopa Casanova on joutunut maistamaan Papillonin elämää, ihmeen hyvin herrasmies on sitä ainakin vielä tähän asti sietänyt.

Lutku-herran toinen silmä on nyt pysyvästi sokea ja muutakin rampautumista ovat elämän kolhut tuoneet mukanaan, suoraan sanoen ihmisen ilkeyden vuoksi - ehkä kesän kohokohtia on ollut tämän kalkkunan paranemisen seuraaminen. Entiselleen ei herra palaa, mutta vointi on jo hyvä.

Maanantait ovat viikon kohokohtia, kun eläimillä on kävijöistä vapaapäivä ja saavat olla pihapiirissä täysin vapaana; näinä päivinä jopa Xavierin kuuluisa huuto loistaa usein poissaolollaan.

Vielä on kesää jäljellä !

Eläinten Vanhainkoti avoinna

Eläinten Vanhainkoti on avoinna yleisölle. Tervetuloa !

Aukioloajat sekä kartta

Son Moro !

Eläinten Vanhainkodissa suoritetaan viimeisiä kenraaliharjoituksia kesää varten, Timoteita koko touhu voi jo haukotuttaa mutta Juuso on innoissaan että mitästämänytsittenon?

Eläintenhoitaja voi huomata saman päivän aikana toimivansa sekä parturi-kampaajana, manikyristinä, pappina että kätilönä - normaalin tallityön ohella. Kavioita ja sorkkia on viimeistelty esittelykuntoon ja melkein kaikki lampaat ovat jo päässeet villoistaan, kesän ensimmäinen kerittävä oli Saara jonka villaturkin alta paljastuikin sensuelli, nuorekas, naisellinen nainen:




















Pässejämme onkin ollut mielenkiintoista seurata nyt kun samassa aitauksessa on heitä useampi, keritseminen ilmeisesti pienentää lauman johtajan kokoa sen verran että omaa asemaa arvoasteikossa pyritään kohottamaan heti toisen keritsemisen jälkeen ankarilla puskuilla, tässä parivaljakko odottaa Timoteita takaisin aitaukseen:














Näiden poikien "hetimullekaikkitännenyt"-puskuvimma yltyi niin rajuksi että Timotei oli evakossa tallissa muutaman yön, nyt tilanne on rauhoittunut jo niinkin paljon että pässejä katsellessa saa silmäillä ympärilleen missä olisi 3 Yoko Ono lammasta...

Herra Ylipääjohtaja eli aasimme Xavier on ollut villillä tuulella eikä ole pysynyt missään aitauksista, sympatiani ja ymmärrykseni hänelle - Nolli-poni monesti vapautetaan samasta aitauksesta koko päivän ajaksi pihamaalle ja tämä Suurisydäminen hurmurimme joutuu jäämään "vankeuteen", ottaisihan tuo pattiin ketä meistä tahansa! Xavier kuitenkin näyttää luonteensa suuruuden olemalla loppujen lopuksi ystävällinen ja lempeä oma itsensä tasapuolisesti jokaiselle jotka häntä pitävät vankeuden kurjassa ikenessä.




















Kalkkunaherra Lutku on siirtynyt kesälomalle ja dekkarit ovat nyt paitsiossa. Niiden sijaan mies on uponnut sukututkimuksen mukanaanvieviin syövereihin, onnistuipa hän jopa jäljittämään pupuherra Casanovan sukujuuria; Lutkun kertoman mukaan Casanovan koko nimi ja titteli on monsieur Casanova Schneider-Valentino ja suku on vanhaa italialaista salaliittosukua. Jos minulta kysytään, herran mielikuvitus on liian villi ja edelleen se uusi puoliso toisi kauan kaivattua aikuistumista myös tällekin kurilaisellemme!














Miehen mielikuvituksen on voinut saada laukkaamaan myös uudet "kirjalliset vahvistukset", eli puputulokkaat Saarikoski, Viljami Purtomäki sekä Lindgren.

Tekstin lopuksi muistamme lämpimästi myös pientä lammastamme Suloa, joka nukkui pois vain 7kk ikäisenä - silti yli kaikkien odotusten - ja näytti jokaiselle tapaamalleen olennolle mallia miten kuuluu Elää Elämää Kehnoimmillakin Eväillä.

Kiitoksia Tatjalle ällistyttävästä työrupeamasta, Pauliinalle maailman parhaista valokuvista sekä jokaiselle jotka ovat osallistuneet eläinvanhusten ylläpitoon ja hoitoon.

Kesä

Lämmin keväinen sadekuuro kastelee kuivaa pihamaata ja ukkonenkin jyrähtelee etäisyydessä. Pihamaan asukeista moni on niin monet ukkoset nähnyt, ettei pienille jyrinöille juuri korvia hetkauteta. Xavier-aasi hymyilee eläintenhoitajalle, joka juoksee pisaroiden välistä avaamaan tallin ovea että ankat pääsisivät sateensuojaan. Ankkaparvi on menossa kaikkialle muualle kuin talliin; mikä lämmintä kesäsadetta mukavampaa, vähemmän työläs peseytyminen kuin lammikoissa lotraaminen! Casanova-pupu on juossut sateensuojaan pässikolmikon katokseen ja käy aina välillä katsomassa joko kuuro loppuisi. Päivä on kääntynyt jo iltaan ja joka puolella on aistittavissa rauhallinen, kiireetön elämän seuraaminen - kesä on jälleen saapunut Eläinten Vanhainkotiin.

Viimeiset sadepisarat häipyvät taivaalta, ilta-aurinko tulee esiin ja Casanova loikkii ulos katoksesta täysin kuivin turkein. Nolli-ponin katseessa on samaan aikaan sekä kaiken nähneen elämänkokemusta että yhä innokasta huomisen odotusta. Kyllä elämä vaan on elämisen arvoista, "vanhanakin".



















Ensi viikon aikana saamme Pauliinan upeita otoksia lähiajoilta valokuva-albumeihimme :)

"Out of office"

Palaamme eläinten kuulumisiin jälleen kesän myötä kun Eläinten Vanhainkoti on avoinna yleisölle :-)

Vaivaistalon elämää

Satunnainen kommentti blogissamme herätti miettimään; tällä hetkellä vanhainkotia paljon osuvampi ilmaus on eläinten vaivaiskoti, tai vaivaistalo. Pieni osa asukeista on nuoria, mutta eri syistä vielä paljon kipeämmin majoitusta tai ihmisen hoivaa tarvitsea kuin moni eläinvanhus. Ikäjakauma on päässyt muuntumaan kun jokaisesta on huolehdittu. On kerrassaan upeaa nähdä pieniä elämän ilon hetkiä nuorelta eläimeltä, jolla ilman apua ei olisi mitään elämisen edellytyksiä.

Tässä vaiheessa haluan esittää suurkiitokseni useille apuaan tarjonneille, tätä olemme saaneet ihan konkreettisen työn muodossa tai sitten vaihtelevana materiana. Kaikki apu on todellakin tulut tarpeeseen.

Vietin lauantaipäivää eläinten parissa ja voi sitä olemisen ja juoksemisen riemua kun paikalla sattui olemaan tarpeeksi väkeä katsomaan eläinten perään, niin että vuohetkin saivat vapaasti juoksennella pitkin pihamaata, telmiä ja mellastaa. He kun yleensä vaativat eniten vahtimista. Xavier ja Nolli ovat taas paremmissa väleissä, liekö leuto sää löyhdyttänyt pakkasen kiristämiä hermoja? Vaikka vaivaisia ovatkin, ei sitä elämänilon määrästä aina uskoisi.

Sitten väliin vähän draamaa. Kalkkunaherra Lutku ilmoitti laittaneensa väitöskirjan jäihin ja sanoi olevansa ylen kyllästynyt oikolukijoiden törkeään epäpätevyyteen. Nyt mietintäheltassa on dekkari jonka työnimenä on 'Epäilyksen polttopisteessä' - viihdekirjallisuus on kuulemma välttämätöntä koska se tuo "kauraa kippoon". Olemme miettineet että nyt olisi jo korkea aika löytää herralle uusi vaimoehdokas jotta mies saisi välillä muutakin ajateltavaa!

Etsimme yhä eläintenhoitajaa viikon arkipäiville, yhteyttä voi ottaa sähköpostilla tai vaikka jättämällä yhteystiedot kommentin muodossa.

Kevättä odotellessa :-)

Paleltavia pakkaspäiviä

Talven ensimmäisten kunnon pakkasten myötä on ilmapiirissä eläinvanhusten keskellä ollut myös aistittavissa normaalia enemmän kireyttä. Aamuisin eläintenhoitajan kiertäessä vaihtamassa jäätyneitä vesiä suliin on pahimpina pakkaspäivinä vienyt hetken ennen kuin taas arki on päässyt käyntiin ja kiukku on väistynyt. Kylmimpinä päivinä Pulla-marsu on joutunut hetkeksi lainaamaan lämpölamppuaan ankoille (jotka eivät kyllä ole pakkasista juuri piitanneet) sekä kalkkunaherrallemme jolla jo iän puolesta vie vähän kauemman päästä vauhtiin :-)














Vanhan villin ja vapaan pupuherra Casanovan käytöstä on jälleen kerran saanut tosissaan ihmetellä. Jos tallista on esimerkiksi kuiva leipä päässyt loppumaan, voi olla varma että Casanova ilmestyy pian leivänkannikka mukanaan, jostain omista kätköistä tietenkin. Eikä tämä pupu jätä koskaan eväitään vahtimatta vaan kuljettaa niitä mukanaan minne sitten meneekin. Tallia uudelleen järjesteltäessä löytyi myös herran huolella rakentama pesäkolo kahden isomman puukirstun takaa; ei siinä vielä kaikki - Casanova oli myös villan avulla tiivistänyt seinästä kylmimpiä kohtia! Tässä unelmien poikamiehemme ulkona mietteissään:




















Vuohet ovat taas laumassa ja ulkona lämpiminä päivinä. Ruu sai hetken nautiskella yksin aitauksessa, mutta nyt on taas "joutunut" palaamaan lauman alimpaan asemaan. Nelli järjestää edelleen säännöllisesti korjaustöitä kokeilemalla sarviaan no, kaikkeen mahdolliseen. Ja Samuli silminnähden nauttii taas kiistattomasta lauman johtajan paikasta - Reetu tuttuna oikeana kätenään!





































Myös lampaiden laumassa on ollut eripuraa, pässit ottavat kovasti yhteen joten niitä on parhaan mukaan pidettävä kaukana erillään muista. Juuso on kasvanut kaikista kookkaimmaksi lampaaksi ja vaikka sen luonne on erittäin lempeä ja ihmisystävällinen, pässin luonnon mukaan sieltä voi nasahtaa kova pusku eläintenhoitajan takamukseen hetkenä minä hyvänsä - aina saa siis pitää varansa :-)














Jopa vanhat lammasrouvat ottavat välillä tosissaan yhteen, tuntuu että koko ajan saa olla sanomassa "nyt ei tytöt tapella!". Saara kuuntelee toruja tosissaan:




















Eläimiä tarjotaan Eläinten Vanhainkotiin nyt todella paljon ja tilamme ovat tosiaankin rajalliset. Kissoja ja koiria tarjotaan aivan valtavasti. Virheisiinkin tulee sorruttua; aina ei ole sydäntä käännyttää ovelta eläintä pois jos tietää että se toinen vaihtoehto on todella paha vaikka tilaa ei käytännössä olisikaan. Tallissamme on nyt jokainen mahdollinen soppi käytetty eläinten asumuksiksi. Näin lopuksi Fiia-koira muistuttaa koko henkilökunnan puolesta:














"Miettikää ihmiset todella tarkkaan ottaessanne eläimen omaksenne - se on koko eläimen elämän pituinen sitoumus! Eläin on yksi perheenjäsenistä."

Jos eläintenhoitajan työ Eläinten Vanhainkodissa kiinnostaa, ota rohkeasti yhteyttä - me emme pure! Sähköposti

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!