Syysterveisiä Eläinten Vanhainkodista. Eläinmäärämme on pienentynyt huomattavasti; vuohistamme Ruu & Nelli asustavat uudessa kodissa, kuten myös lauma lampaita jossa myös pässeistä Juuso sekä Lumi. Pupuistamme myös moni on löytänyt uuden kodin.
Surullisena uutisena belgianjättimme Nami nukkui pois 3. 10. lauantai-iltana. Niin sitä ikää vain asukeille karttuu ja jokaisella on oma aikansa täällä. Eläinmäärä on työntekijän näkökannalta kuitenkin nyt järkevällä tasolla vaikka jokaista tulee ikävä :'-)
Syksy on jo pitkällä mutta syyspäiviin mahtuu myös lämmittävää auringonpaistetta josta ankat tykkäävät nauttia rauhallisen välimatkan päässä tallin ovelta
Nyt kun maastossa on yhä vähemmän vihreää syötävää, lampaat tapaavat tuttuun tapaan parveilla tallin ovella kokeillen aina välillä onneaan. Josko sitä jossain välissä pääsisi livahtamaan sisään ja jos oikein onni potkaisisi, löytämään vaikka herkkupalan jos toisenkin. Mummoillamme on tapana hämätä etenkin kokemattomia vanhan rouvan hitaalla askennalla, mutta jos pahanteosta satutaan yllättämään niin kyllä sitä ripeyttäkin plakkarista löytyy ! Aina välillä on mukava hellästi puskea ystävää ja muistuttaa että kyllä ystävyys vaan on elämän suola :-)
Lutku pörrää ihmeenkin pirteänä ihan omin nokkinensa pitkin pihamaata kun yleensä tapaa pitää seuraa joko ankoille tai kanoille. Nokista puheenollen, kukaan ei ole arvannut vanhanherran nokkaa käsikonstein lyhentää vaan Lutkulle on annettu kauraa tallin betonialustalle josko saisi sitä kulutettua ruokaillessaan. Taitaa herra tykätä tuosta liiaksi ja komiahan se on ku mikä !
Vaikka kukaan ei riemusta kiljuen otakaan koleita syyspäiviä vastaan Xavierille ne tuovat mukanaan helpotusta kun kiusana ei enää ole kaikenmaailman pikkupörriäisiä. Vielä syyskuussa aasi joutui vähän väliä tekemään varikkopysähdyksiä joissa odotti käsittely karkoitteella sekä tervalla. Hassua oli huomata miten Xavier rauhoittui jo karkoitepullon nähdessään :-)
Viime aikoina Xavieria on vaivannut puolivaikea läheisriippuvuus; jos hevoset ja vielä Nolli-ponikin katoavat näkyvistä, alkaa piakkoin yhyremmoonen huuto ja elämä. Terapiapuolen ratkaisuista Xavier kieltäytyy jyrkästi joten Nollia on sitten huudeltava ja houkuteltava lähistölle, tuo mokama kun saa olla vapaana mutta Xavier ei, niin johan aasi rauhoittuu.
Loppukevennyksenä pari tunnelmapalaa Timotein synttäribileistä, niitä juhlittiin oikein kakun kera ! Millään ei malttaisi odottaa että tuo renkipoika laittaisi jalkaa toisen eteen ja toisi sen kaakun tänne
Kokemuksella herran ilmeestä huomaa että "tuo valokuvaaja ei muuten sitten mun synttärikaakkuun satu"
Eläinten Vanhainkodilla oli kesän kuluessa myös onni saada työavuksemme ympäristökasvattaja Sara Oja, kiitokset rupeamasta hänelle. Saran kuvia kesän ajalta täällä. Kiitokset myös Pauliinalla hengen vangitsevista valokuvista sekä kaikille kävijöille !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti