Vaivaistalon elämää

Satunnainen kommentti blogissamme herätti miettimään; tällä hetkellä vanhainkotia paljon osuvampi ilmaus on eläinten vaivaiskoti, tai vaivaistalo. Pieni osa asukeista on nuoria, mutta eri syistä vielä paljon kipeämmin majoitusta tai ihmisen hoivaa tarvitsea kuin moni eläinvanhus. Ikäjakauma on päässyt muuntumaan kun jokaisesta on huolehdittu. On kerrassaan upeaa nähdä pieniä elämän ilon hetkiä nuorelta eläimeltä, jolla ilman apua ei olisi mitään elämisen edellytyksiä.

Tässä vaiheessa haluan esittää suurkiitokseni useille apuaan tarjonneille, tätä olemme saaneet ihan konkreettisen työn muodossa tai sitten vaihtelevana materiana. Kaikki apu on todellakin tulut tarpeeseen.

Vietin lauantaipäivää eläinten parissa ja voi sitä olemisen ja juoksemisen riemua kun paikalla sattui olemaan tarpeeksi väkeä katsomaan eläinten perään, niin että vuohetkin saivat vapaasti juoksennella pitkin pihamaata, telmiä ja mellastaa. He kun yleensä vaativat eniten vahtimista. Xavier ja Nolli ovat taas paremmissa väleissä, liekö leuto sää löyhdyttänyt pakkasen kiristämiä hermoja? Vaikka vaivaisia ovatkin, ei sitä elämänilon määrästä aina uskoisi.

Sitten väliin vähän draamaa. Kalkkunaherra Lutku ilmoitti laittaneensa väitöskirjan jäihin ja sanoi olevansa ylen kyllästynyt oikolukijoiden törkeään epäpätevyyteen. Nyt mietintäheltassa on dekkari jonka työnimenä on 'Epäilyksen polttopisteessä' - viihdekirjallisuus on kuulemma välttämätöntä koska se tuo "kauraa kippoon". Olemme miettineet että nyt olisi jo korkea aika löytää herralle uusi vaimoehdokas jotta mies saisi välillä muutakin ajateltavaa!

Etsimme yhä eläintenhoitajaa viikon arkipäiville, yhteyttä voi ottaa sähköpostilla tai vaikka jättämällä yhteystiedot kommentin muodossa.

Kevättä odotellessa :-)