maanantai 11. helmikuuta 2008

Ottoa muistaen

Syksyn ja talven aikana rakas Otto-ponimme meni hiljalleen huonommaksi ja päivä päivältä jalat kantoivat yhä kehnommin ja vähemmän. Otto oli kärsinyt ihan pienestä pitäen kroonisesta kaviokuumeesta, miksi se nuoresta iästään huolimatta jo vanhainkodissamme asuikin. Tammikuussa voimia riitti enää vaivoin päivittäiseen liikkumiseen ja helmikuussa Oton aika viimein koitti. Ottoa ikävöimään jäi koko vanhainkodin väki ja jokainen joka tämän persoonan oli ehtinyt tavata. Hyvää matkaa, Otolle

Ei kommentteja: