Uusia asukkaita ja tallitonttuja

Saimme vanhainkotiin nuoria tulokkaita, kun Anni pupumme sai 4 pientä poikasta. Niin tarkoin emo vielä niitä vahtii, että melkein vilaustakaan emme ole poikasista nähneet mutta yhden kuvan sentään saimme näistä pienistä vipeltäjistä. Isäpupu - jonka olemme leikkisästi nimenneet Casanovaksi - käy myös säännöllisesti häkillä kuulostelemassa miten pentue jakselee.

Tänään toinen hevosistamme, Waspi, ei meinannut päästä ulos laisinkaan koska riimu oli yön aikana mystisesti kadonnut. Ahkeran etsinnän jälkeen se kuitenkin löytyi - vuohien pilttuun perältä. Kuka tietää miten se oli sinne päätynyt, ehkä asialla oli ollut tallin oma tonttu Mestari-Onni?

Samulihan tietenkin tietää mutta ei kerro!

Hyvää Ystävänpäivää

5-vuotiaat marsut Alpo & Eetu ovat vanhainkotimme 2 uusinta asukkia. Nolli-poni (jo yli 30-vuotias "kaikennähnytnolli") tahtoisi olla hevosten kaveri nyt kun ei enää Ottoa ole seurana, mutta hevosemme Myy & Waspi selkeästi väheksyvät Nollin kaveerausyrityksiä, piru vie. Hyvää ystävänpäivää kaikille !

Kevättä odottaen

Eläinten Vanhainkodissa "on kaikki niinkuin ennenkin" ja kevään odotus tuntuu ilmassa. Aasi on edelleen tallimme pomo; se vie parhaina päivinään eläintenhoitajia miten lystää. Viime aikoina tunnelma on ollut muutenkin hauskan "eläinten vallankumouksellista"; molemmat hevosemme muistavat aina päivän päätteeksi aitaukselta talliin juostessaan vilkaista olan yli , heittäen merkitsevän "tiedättehän ketkä täällä oikeasti käskyttävät ketä" katseen - vuohiamme voisi luulla kuuroiksi jos on ruokaa näköpiirissä ja koko lauma tallissa vapaana (ainakin välillä muistelee että "eivätkö vuohet ole jossain vaiheessa edes vähän totelleet - joskus, jotain?"). Saara-lampaamme odottaa karitsoja nyt melkein minä päivänä hyvänsä ja jokainen päivä on rikkaalla tavalla erilainen. Koitetaanpa saada tänne vähän talvisia valokuvia, jos sattuisimme saamaan lunta joskus lähipäivinä. Päätetäänpä tämänkertainen kesäiseen kuvaan Xavierista:

Ottoa muistaen

Syksyn ja talven aikana rakas Otto-ponimme meni hiljalleen huonommaksi ja päivä päivältä jalat kantoivat yhä kehnommin ja vähemmän. Otto oli kärsinyt ihan pienestä pitäen kroonisesta kaviokuumeesta, miksi se nuoresta iästään huolimatta jo vanhainkodissamme asuikin. Tammikuussa voimia riitti enää vaivoin päivittäiseen liikkumiseen ja helmikuussa Oton aika viimein koitti. Ottoa ikävöimään jäi koko vanhainkodin väki ja jokainen joka tämän persoonan oli ehtinyt tavata. Hyvää matkaa, Otolle

Eläinten Vanhainkodin elämää

Eläinten vanhainkoti on Suomessa ainoa laatuaan. Olemme toimineet vuodesta 1999 lähtien ja olemme löytäneet kodin jo usealle sadalle lopetusuhan alla eläneelle eläimelle. Toimimme vapaaehtoisvoimin ja rahoitamme toimintaamme taidemyynnistä saaduin varoin. Tällä hetkellä eläinten vanhainkodissa asustaa hevosia, poni, aasi, vuohia, lampaita, minisika, kalkkuna, pupuja, kanoja ja kukkoja sekä talon omana väkenä kissa ja koiria. Eläinten Vanhainkodin blogissa eläintenhoitaja Tony Taipale kertoilee vanhainkodin asukkien kuulumisia.