Eläinten Vanhainkoti YLE Elävä Arkisto

Vaya con Dios

Eläinten Vanhainkodin kuulumiset voi jatkossa lukea Facebook-ryhmämme sivulta osoitteessa

http://www.facebook.com/pages/El%C3%A4inten-Vanhainkoti-Wanha-Markki/223015401077439

Blogi säilyy yhä luettavana mutta sitä ei säännöllisesti ylläpidetä. Koko kesän ajalta suuret kiitokset kaikille tallityöntekijöille, joilla on epäilemättä ollut kädet niin täynnä töitä ettei tarinointiin olisi virtaakaan!

Toki asukkaista löytyy suuria kirjallisia lahjakkuuksia, mutta eturintaman kirjailijalahjakkuus Lutku sai kesällä kauan kaivatun puolison eli suomennettuna musteet ovat kuivuneet pulloihin ja kirjoituskone ruostuu jossain vajan perällä. Xavierin ulosanti vuorostaan sisältää liikaa elämän tuskaa että sitä ihan kuka tahansa pystyisi kylmiltään sulattamaan. Jopa Timotei on tarjonnut apuaan "heittää muutaman rivin" mutta oi niitä kirosanojen määrää.

Omasta puolestani kiitän jokaikistä Eläinten Vanhainkodissa tapaamaani eläinasukasta säännöllisestä silmien ja sydämen availusta ja lisätään lopuksi muutamia Pauliina Kaivo-ojan tunnelmakuvia kesän varrelta.




















Kalkkunarouvan (josta kuvaa ei satu olemaan) tuoma muutos Lutkun olemuksessa kaikkine pörhistelyineen ja tuhinoineen on ollut todella huomattava. Mutta ei herra yhä näe eikä kuule, joten aitauksessa kesä on pitkälti mennyt.







































Pikkuvuohet uusina tulokkaina. Aivan järjettömän suloisia otuksia ovat !




















Piia, Kiltteyden ammattilainen.














Vanhainkodin kahta possua seuratessa tulee vääjäämättä mieleen että pitäisiköhän ihmisen ihan aikuisten oikeasti tehdä jotain sikojen oloille esim. Suomessa? Ainakaan minun mielikuvitukseni ei edes riittänyt keksimään tarpeeksi virikkeitä tälle kaksikolle kun rymysivät pitkin pihaa ja halusivat tutkia ihan kaiken ja tutustua aivan jokaiseen.
























Timotein normisetti; entisellä hoitajalla ei ole kylään asiaa ilman rypälesatsia. Jää ensi kesään se pehmis, Timotei !














Reetu on nyt yksin kun Samuli nukkui alkukesästä pois. Ikä se painaa jo Reetuakin joka on ollut vapaana pihamaalla pitkin kesää. Ainakin säät ovat olleet suostuisia siestan viettoon !




















Adios !

On kaikki niinkuin ennenkin

Pitkästä aikaa olin käymässä Wanhalla Markilla kuulemassa vanhusten kuulumisia. Pitkästä ja ennenkaikkea kylmästä ja työteliäästä talvesta oltiin selvitty, olosuhteet huomioon ottaen on hatunnoston paikka Heikki Laaksoselle joka on hoitanut eläimet läpi talven.















Uutena tulokkaana joukkoon on liittynyt 19-vuotias entinen ravuri, lämminverinen nimeltä Piia. Ensivaikutelma Piiassa oli tietty ujous ja suuri kiltteys, uteliaisuus voittikin arkuuden pienen tutustumishetken jälkeen. Kylläpä oli mukavan oloinen hevonen!

Kovat pakkaset ovat pitäneet eläimet kovilla, vuohet ja lampaat ovat joutuneet olemaan poikkeuksellisen paljon tallissa, mutta kovimmilla ovat varmaan olleet kanat. Pakkasten viimein helpottaessa on kaikissa havaittavissa odotusta jälleen uuden kevään tulosta.




















"On ku laulumettoo, ei näe ei kuule."

Suurin murhe on ollut kalkkunaherra Lutkusta, jonka toinen silmä sokeutui syksyllä ja keskitalvella Lutku vaikutti tulleen kokonaan sokeaksi. Mutta! Aina kannattaa uskoa ihmeisiin, nyt herran näkö on ainakin osittain palautunut - mistä saisimme ajan optikolle? Vuodet tuovat mukanaan myös näitä vaivoja, tämä herra täyttää pyöreät 10 vuotta. Mutta niin vain eteenpäin porskutetaan - sitä elämänvoimaa on vähintään yhtä paljon kuin pienessä kylässä.

"On niin äiteensä näköönen jotta surku tuloo."

Lienee turha mainita että Casanovalla on jokavuotista jälkikasvua. Casanova muistuttaa säännöllisesti jokaista häntä telkien taakse yrittänyttä siitä, että luontoa ei voi hallita - vielä vähemmän kuin elämää yleensä. Ehtipä herra syksyllä deittailla jo alueella vieraillutta rusakkorouvaakin, "juoskaapa siinä kahleiden kanssa perässä" tuumii hän.



"Mee sä erellä, sullon pareet takki."

Eläinten Vanhainkodissa oli aistittavissa miten on kaikki niinkuin ennenkin; kun Heikki päivän päätteeksi otti eläimet sisään, tutun kaavan mukaan Xavier-aasi astuu kiltisti sivuun ja päästää Nolli-ponin ensimmäisena sisään - matriarkalla on ikäetuoikeus nähkääs; Nollilla vuosia on mittarissa 33. Mutta jos Xavierilta kysytään niin kysymyksessä ei tokikaan ole periksi antaminen, Nollilla vain on "pareet takki"!















Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Hyvää Joulua !

Enää 10 päivää jouluun on... niin se joulunaika jälleen saapuu ja itsensä löytää ihmettelemästä miten nopeasti tämä vuosi onkin mennyt. Joulun tulemisen varmin merkki on tontut, joita Eläinten Vanhainkodin pihamaalla ei voi olla huomaamatta. Kun ilta hämärtää, lähtevät tontut liikkeelle lyhtyineen tarkistamaan onko taloissa kilttejä lapsia. Olin huomaavinani kyllä lahjapaketit myös Timoteille ja Xavierille, vaikka suoritus kiltteydessä ei nyt aivan tyylipuhdas ole ollutkaan !

Vuoden lähestyessä loppuaan ja joulunajan saapuessa on hyvää aikaa rauhoittua ja muistella myös jo edeltä poistuneita ystäviämme joiden uskon takuuvarmasti seuraavan joulun viettoamme pilvien reunalta. Täällä ollaan ja vielä tapaamme, kuomat !















Lämmin vilpitön Kiitos jokaiselle eläinten vanhainkodin toimintaa tukeneelle ja rauhallista joulunaikaa sekä onnellista uutta vuotta !

Loppukesän kootut

Syysterveisiä Eläinten Vanhainkodista. Eläinmäärämme on pienentynyt huomattavasti; vuohistamme Ruu & Nelli asustavat uudessa kodissa, kuten myös lauma lampaita jossa myös pässeistä Juuso sekä Lumi. Pupuistamme myös moni on löytänyt uuden kodin.

Surullisena uutisena belgianjättimme Nami nukkui pois 3. 10. lauantai-iltana. Niin sitä ikää vain asukeille karttuu ja jokaisella on oma aikansa täällä. Eläinmäärä on työntekijän näkökannalta kuitenkin nyt järkevällä tasolla vaikka jokaista tulee ikävä :'-)

Syksy on jo pitkällä mutta syyspäiviin mahtuu myös lämmittävää auringonpaistetta josta ankat tykkäävät nauttia rauhallisen välimatkan päässä tallin ovelta














Nyt kun maastossa on yhä vähemmän vihreää syötävää, lampaat tapaavat tuttuun tapaan parveilla tallin ovella kokeillen aina välillä onneaan. Josko sitä jossain välissä pääsisi livahtamaan sisään ja jos oikein onni potkaisisi, löytämään vaikka herkkupalan jos toisenkin. Mummoillamme on tapana hämätä etenkin kokemattomia vanhan rouvan hitaalla askennalla, mutta jos pahanteosta satutaan yllättämään niin kyllä sitä ripeyttäkin plakkarista löytyy ! Aina välillä on mukava hellästi puskea ystävää ja muistuttaa että kyllä ystävyys vaan on elämän suola :-)














Lutku pörrää ihmeenkin pirteänä ihan omin nokkinensa pitkin pihamaata kun yleensä tapaa pitää seuraa joko ankoille tai kanoille. Nokista puheenollen, kukaan ei ole arvannut vanhanherran nokkaa käsikonstein lyhentää vaan Lutkulle on annettu kauraa tallin betonialustalle josko saisi sitä kulutettua ruokaillessaan. Taitaa herra tykätä tuosta liiaksi ja komiahan se on ku mikä !














Vaikka kukaan ei riemusta kiljuen otakaan koleita syyspäiviä vastaan Xavierille ne tuovat mukanaan helpotusta kun kiusana ei enää ole kaikenmaailman pikkupörriäisiä. Vielä syyskuussa aasi joutui vähän väliä tekemään varikkopysähdyksiä joissa odotti käsittely karkoitteella sekä tervalla. Hassua oli huomata miten Xavier rauhoittui jo karkoitepullon nähdessään :-)




















Viime aikoina Xavieria on vaivannut puolivaikea läheisriippuvuus; jos hevoset ja vielä Nolli-ponikin katoavat näkyvistä, alkaa piakkoin yhyremmoonen huuto ja elämä. Terapiapuolen ratkaisuista Xavier kieltäytyy jyrkästi joten Nollia on sitten huudeltava ja houkuteltava lähistölle, tuo mokama kun saa olla vapaana mutta Xavier ei, niin johan aasi rauhoittuu.

Loppukevennyksenä pari tunnelmapalaa Timotein synttäribileistä, niitä juhlittiin oikein kakun kera ! Millään ei malttaisi odottaa että tuo renkipoika laittaisi jalkaa toisen eteen ja toisi sen kaakun tänne














Kokemuksella herran ilmeestä huomaa että "tuo valokuvaaja ei muuten sitten mun synttärikaakkuun satu"














Eläinten Vanhainkodilla oli kesän kuluessa myös onni saada työavuksemme ympäristökasvattaja Sara Oja, kiitokset rupeamasta hänelle. Saran kuvia kesän ajalta täällä. Kiitokset myös Pauliinalla hengen vangitsevista valokuvista sekä kaikille kävijöille !

Extra Terrestial

Eläinten Vanhainkodista on artikkeli ET-lehden tuoreimmassa numerossa (13/2009). Kannattaa vilkaista vaikkapa kauppareissulla !

Olemme sulkeneet ovemme tältä kesältä, kiitoksia kaikille jotka ovat käyneet eläinvanhuksia tervehtimässä :-)

Silkkaa Juhlaa

Viime aikojen sadepäivistä huolimatta loppukesä on ollut eläinvanhuksille silkkaa juhlaa. Olemme ottaneet tavaksi aamuisin ennen ovien avaamista yleisölle ulkoiluttaa aitauksissa olevia eläimiä, täydellisessä vapaudessa. Vuohien ulkoiluhetkessä on lähes poikkeuksetta kädet täynnä töitä, kukkaistutukset, omenapuut sun muut saavat takuulla kyytiä !







































Pässien vahtiminen on myös oma taitolajinsa, Juuso ja Lumi tapaavat "erehtyä" joskus kylätielle...














...josta Timotei on jo löytänyt uuden vastuksen; naapurin punainen Lada voi tulla vastaan ja sille tietenkin muristaan ja otetaan puskemisvalmius!




















Ihmeen sopuisasti pässit kuitenkin vapaana olevat ja kiltisti takaisin aitaukseen palaavat ennenkuin yleisö saapuu markille, noh - ruuan perässä tietenkin














Xavier seuraa ulkoilutustoimitusta joka päivä omasta aitauksestaan aina yhtä tarkkana, koska jossain välissä tulee vuoro kävelytykselle (aina välillä mennään "omin luvin" jos aitaus tuntuu vähänkään antavan periksi jostain kohtaa)




















Kaiken-nähnyt-Nolli on ollut hyvässä kunnossa läpi kesän, 32 vuoden iästään huolimatta




















Kuten myös tämä vanhaherra, joka tosin on pyrkinyt pysymään omissa oloissa ihmispaljouden vallatessa pihamaan














Porttien sulkeutuessa illalla kelpaa lammaslauman makoilla varjossa ja märehtiä;




















vanhat rouvat Lumikki (yllä) ja Saara (alla) antavat tässä näytteitä märehtimistaidoistaan














Toivotaan yhtä fantastista loppukesää ja hyviä ilmoja !