Uutena tulokkaana joukkoon on liittynyt 19-vuotias entinen ravuri, lämminverinen nimeltä Piia. Ensivaikutelma Piiassa oli tietty ujous ja suuri kiltteys, uteliaisuus voittikin arkuuden pienen tutustumishetken jälkeen. Kylläpä oli mukavan oloinen hevonen!
Kovat pakkaset ovat pitäneet eläimet kovilla, vuohet ja lampaat ovat joutuneet olemaan poikkeuksellisen paljon tallissa, mutta kovimmilla ovat varmaan olleet kanat. Pakkasten viimein helpottaessa on kaikissa havaittavissa odotusta jälleen uuden kevään tulosta.
"On ku laulumettoo, ei näe ei kuule."
Suurin murhe on ollut kalkkunaherra Lutkusta, jonka toinen silmä sokeutui syksyllä ja keskitalvella Lutku vaikutti tulleen kokonaan sokeaksi. Mutta! Aina kannattaa uskoa ihmeisiin, nyt herran näkö on ainakin osittain palautunut - mistä saisimme ajan optikolle? Vuodet tuovat mukanaan myös näitä vaivoja, tämä herra täyttää pyöreät 10 vuotta. Mutta niin vain eteenpäin porskutetaan - sitä elämänvoimaa on vähintään yhtä paljon kuin pienessä kylässä.
"On niin äiteensä näköönen jotta surku tuloo."Lienee turha mainita että Casanovalla on jokavuotista jälkikasvua. Casanova muistuttaa säännöllisesti jokaista häntä telkien taakse yrittänyttä siitä, että luontoa ei voi hallita - vielä vähemmän kuin elämää yleensä. Ehtipä herra syksyllä deittailla jo alueella vieraillutta rusakkorouvaakin, "juoskaapa siinä kahleiden kanssa perässä" tuumii hän.
"Mee sä erellä, sullon pareet takki."
Eläinten Vanhainkodissa oli aistittavissa miten on kaikki niinkuin ennenkin; kun Heikki päivän päätteeksi otti eläimet sisään, tutun kaavan mukaan Xavier-aasi astuu kiltisti sivuun ja päästää Nolli-ponin ensimmäisena sisään - matriarkalla on ikäetuoikeus nähkääs; Nollilla vuosia on mittarissa 33. Mutta jos Xavierilta kysytään niin kysymyksessä ei tokikaan ole periksi antaminen, Nollilla vain on "pareet takki"!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
