Talven ensimmäisten kunnon pakkasten myötä on ilmapiirissä eläinvanhusten keskellä ollut myös aistittavissa normaalia enemmän kireyttä. Aamuisin eläintenhoitajan kiertäessä vaihtamassa jäätyneitä vesiä suliin on pahimpina pakkaspäivinä vienyt hetken ennen kuin taas arki on päässyt käyntiin ja kiukku on väistynyt. Kylmimpinä päivinä Pulla-marsu on joutunut hetkeksi lainaamaan lämpölamppuaan ankoille (jotka eivät kyllä ole pakkasista juuri piitanneet) sekä kalkkunaherrallemme jolla jo iän puolesta vie vähän kauemman päästä vauhtiin :-)
Vanhan villin ja vapaan pupuherra Casanovan käytöstä on jälleen kerran saanut tosissaan ihmetellä. Jos tallista on esimerkiksi kuiva leipä päässyt loppumaan, voi olla varma että Casanova ilmestyy pian leivänkannikka mukanaan, jostain omista kätköistä tietenkin. Eikä tämä pupu jätä koskaan eväitään vahtimatta vaan kuljettaa niitä mukanaan minne sitten meneekin. Tallia uudelleen järjesteltäessä löytyi myös herran huolella rakentama pesäkolo kahden isomman puukirstun takaa; ei siinä vielä kaikki - Casanova oli myös villan avulla tiivistänyt seinästä kylmimpiä kohtia! Tässä unelmien poikamiehemme ulkona mietteissään:
Vuohet ovat taas laumassa ja ulkona lämpiminä päivinä. Ruu sai hetken nautiskella yksin aitauksessa, mutta nyt on taas "joutunut" palaamaan lauman alimpaan asemaan. Nelli järjestää edelleen säännöllisesti korjaustöitä kokeilemalla sarviaan no, kaikkeen mahdolliseen. Ja Samuli silminnähden nauttii taas kiistattomasta lauman johtajan paikasta - Reetu tuttuna oikeana kätenään!
Myös lampaiden laumassa on ollut eripuraa, pässit ottavat kovasti yhteen joten niitä on parhaan mukaan pidettävä kaukana erillään muista. Juuso on kasvanut kaikista kookkaimmaksi lampaaksi ja vaikka sen luonne on erittäin lempeä ja ihmisystävällinen, pässin luonnon mukaan sieltä voi nasahtaa kova pusku eläintenhoitajan takamukseen hetkenä minä hyvänsä - aina saa siis pitää varansa :-)
Jopa vanhat lammasrouvat ottavat välillä tosissaan yhteen, tuntuu että koko ajan saa olla sanomassa "nyt ei tytöt tapella!". Saara kuuntelee toruja tosissaan:
Eläimiä tarjotaan Eläinten Vanhainkotiin nyt todella paljon ja tilamme ovat tosiaankin rajalliset. Kissoja ja koiria tarjotaan aivan valtavasti. Virheisiinkin tulee sorruttua; aina ei ole sydäntä käännyttää ovelta eläintä pois jos tietää että se toinen vaihtoehto on todella paha vaikka tilaa ei käytännössä olisikaan. Tallissamme on nyt jokainen mahdollinen soppi käytetty eläinten asumuksiksi. Näin lopuksi Fiia-koira muistuttaa koko henkilökunnan puolesta:
"Miettikää ihmiset todella tarkkaan ottaessanne eläimen omaksenne - se on koko eläimen elämän pituinen sitoumus! Eläin on yksi perheenjäsenistä."
Jos eläintenhoitajan työ Eläinten Vanhainkodissa kiinnostaa, ota rohkeasti yhteyttä - me emme pure! Sähköposti
Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!
